Polven alueen kipuja
Polven rakenne on hyvin moninainen erilaisineen rakenteineen. Jokaisen rakenteen ymmärtäminen eri rasitustilanteissa vaatii polven rakenteen täydellisen ymmärtämisen.
Polven ulkopuolinen kipu
Polven ulkopuolella olevan kivun voi aiheuttaa useampikin tekijä. Kivun voi aiheuttaa limapussit, jänteet, lihakset, nivelkierukka, nivelartroosi ym… Ei siis ole aina selvää ilman tarkkaa tutkimista, mikä on kivun aiheuttaja.
Iiliotibiaalinen hankaussyndrooma eli reiden ulkosivulla olevan suoliluu-sääriluukalvon hankausvaiva. Juoksian polvi on tunnetumpi nimitys. Tämä aiheuttaa polven kivun polven ulkosivulle. Kipu tulee kalvon hankautumisesta polven ulkosivulla, limapussin tulehduksesta tai luukalvon ärtymisestä. Kipu voi olla voimakasta ja esiintyy yleensä rasituksessa. Kipu paikallistuu polven ulkosivun seutuun. Kipu alkaa asteittain ja pahenee juostessa. Kipu voi säteillä ulompaan nivelrakoon ja säären yläosaan sekä reiden ulkosivulle. Kipu pahenee juostessa ja voi keskeyttää juoksun pahimmillaan. Vaiva loppuu kun juoksu lopetetaan. Kävellä voi jopa pitkiäkin matkoja, mutta portaiden nousu voi aiheuttaa kipua. Kipua tavataan aloittelevilla juoksijoilla useammin. Erityisesti sitä kehittyy mäkiharjoittelussa tai muissa lajeissa, joissa hankausta tapahtuu kyseiselle alueelle. Myös pyöräilijöillä, soutajilla ja uimareilla voi esiintyä näitä kipuiluja.
Syinä voi olla harjoituksista johtuvat syyt kuten liian suuri lisäys harjoitteluun, lihasten huono kunto ja liian kireä suoli-saariluukalvo (ITB), venyttely voi olla puutteellista, juoksualusta liian kehno tai pehmeä, epätasainen alusta, liian mäkinen maasto suhteessa palautumiseen, huonot kengät. Harjoitusvirheet ovatkin yleinen syy kipuoireeseen (52%).(McNichol ym. 1991)
Kehon rakenteelliset syyt voivat myöskin olla mukana aiheuttamassa kipuilua. Kuten jalan asentovirheet polvessa, alaraajojen pituuserot, ulkoneva ulompi reisiluun epicondyli, jalkaterän virheasennot ja jalkaterän huono toimivuus (nivelien liikehäiriöt).
Toiminnallinen syyt eli rasituksen aikana tapahtuvat virheasennot ja häiriöt kuten nilkan liikkeen rajoittuminen, lonkan lähentäjien heikkous, polven ns. haritus, pronaatio ongelmat ja säären liiallinen kiertyminen sisäänpäin, väärin suunniteltu pohjallinen.
Eli syitä on todella paljon. Fysioterapeutin tärkein tehtävä onkin syiden selvittäminen ja tarvittaessa oikeiden ratkaisujen löytäminen. Silloin tulee kokemukselle ja hyvälle koulutukselle tärkeä rooli syiden selvittelyssä. Hoitajalta vaaditaankin kolmiulotteista ajattelua rakenteiden hahmottamiseksi ja ymmärrystä eri voimien muodostumisesta rakenteisiin. Ongelmien poissulkeminen ja korjaamisella saavutetaan kohtuullisen hyviä tuloksia. Aina sekään ei riitä vaan joudutaan hoitamaan eri rakenteellisia lihas- ja kalvokireyksiä ja lihasheikkouksia saavuttaaksemme hyvän hoitotuloksen. Apuna usein joutuu käyttämään erilaisia sähköhoitoja aineenvaihdunnan parantamiseksi ja kipuprosessien lieventämiseksi. Myös US ja laser on ollut hyvänä apuna lievittämässä kipua ja tulehdusta kudoksessa. Vain erittäin harvoin voi joutua turvautumaan leikkaushoitoon tai kortisonipistoksiin.
Itsehoitona kylmällä voi hoitaa paikallisesti polven sivusta päivittäin. Tarkistaa juoksukengät. Akuutissa tilanteessa lopettaa juokseminen kokonaan. Muuta juoksulenkki vähemmän rasittavaksi ja vältä pehmeitä ja mäkisiä juoksualustoja. Lihasten ja kalvojen venytys on tärkeässä roolissa itsehoidossa.
Kipupalsta sisältää kipualueittain tekstejä. Tekstit ovat kohdennettu eri kipualueille.
lauantai 31. toukokuuta 2014
Polven alueen kivut
Polven alueen kivut
Limapussin tulehdus
Limapussi on niukan nesteen täyttämä pussi, jonka tehtävänä on vähentää hankausta kudosten välisissä liikkeissä. Limapussissa on samanlainen nestettä tuottava kalvo kuin nivelkapselissa. Normaalisti limapussissa on nestettä pieniä määriä.
Polven alueella on n. 15 tunnettua limapussia. Ihmisen kehosta on lähes 150 limapussia. Yleensä limapussien paikat tunnetaan hyvin, mutta usein polvikipuiselta unohdetaan tutkia limapussit eli bursat. Limapussin tulehduksia syntyy yleensä helposti keski-ikäisille urheilijoille ja heikkolihaksisille naisille. Limapussin tulehduksessa muodostuu limapussin sisään nestettä. Sen vuoksi paine nousee ja laajentaa limapussia, josta tulee tunnettu kivulias tila. Kipu voi olla kovaa tai säteillä laajemmalle alueelle. Joskus voi tulla polven pettämisen tunnettakin. Tulehduksen yleensä aiheuttaa liiallinen hankaus , mutta joskus voi olla bakteerinkin aiheuttama tulehdus.
Anserina bursiitti on hyvin tavallinen löydös polven sisäpuolen kivuissa. Yleisemmin esiintyy keski-ikäisillä naisilla. Juoksijoilla ja uimareilla esiintyy useammin limapussin tulehdusta kyseisellä alueella. Kipu tuntuu polven sisäpuolella ja hiukan edessä tavallisemmin. Oireena on kipu polven sisäsivulla ja painelu arkuus samalla alueella. Kipu voi hävitä levossa mutta palaa rasituksessa. Rasituksen jälkeen seuraava aamu voi olla kipein. Kipu voi säteillä nivelrakoon jolloin luullaan herkästi nivelkivuiksi. Kipu voi säteillä reiden taakse myöskin sijaintinsa vuoksi.
Tulehtumista tavallisemmin aiheuttaa kova rasitus esim. juostessa. Polven painuminen sisäänpäin, lattajalka, ylipronaatio ja säären sisäkierto. Liiallinen mäkijuoksu, huono juoksupaikka, liian paljon kilometrejä. Liian vähän lepoa rasitukseen nähden. Liian kireät reiden takaosan lihakset ja näiden rasitus. Myös heikot pakaran lihakset voivat lisätä painetta polven sisäsivulle. Myös erilaisten kalvorakenteiden kiristyminen sääressä ja reidessä voi johtaa limapussin ärtymiseen.
Erotusdiagnostisesti huomioitava polviartroosi, alaraajojen ja jalkaterän anatomiset virheet, limapussin ylimenevien jänteiden tulehdus, nivelkierukan vaivat, sivusiteiden vauriot, iskut polveen kyseiselle alueelle. Usein on vaikea erotella toisistaan näitä kipuja. Kokenut lääkäri, osteopaatti tai lisäkoulutuksen saanut fysioterapeutti osaavat tarvittavan erotusdiaknostiikan. Lisäkuvantaminen helpottaa vaivan varmistumista. Ultraääni- tai magneettikuva voi paljastaa myöskin kyseisen limapussi tulehduksen.
Itsehoitona rasituksen välttäminen, juoksumatkan lyhentäminen, kireiden alueiden venyttely, kylmän käyttö kipualueella.
Hoitolaitoksessa voidaan tehdä tarkempi alaraajojen virheasentojen kartoitus. Lihaskireyksien ja heikkouksien tutkiminen ja erilaisten kalvorakenteiden venytys. Ohjata asiakasta oikein venyttelemään ja vahvistamaan heikkoja lihaksi. Erilaiset sähkökipuhoidot antavat hyvän hoitovasteen myös tutkimustenkin mukaan. Myös eri valojen taajuudet lievittävät kipua hyvin myös tutkimusten mukaan. Akupunktio myöskin antaa oikein annettuna hyvän hoitovasteen.
Limapussin tulehdus
Limapussi on niukan nesteen täyttämä pussi, jonka tehtävänä on vähentää hankausta kudosten välisissä liikkeissä. Limapussissa on samanlainen nestettä tuottava kalvo kuin nivelkapselissa. Normaalisti limapussissa on nestettä pieniä määriä.
Polven alueella on n. 15 tunnettua limapussia. Ihmisen kehosta on lähes 150 limapussia. Yleensä limapussien paikat tunnetaan hyvin, mutta usein polvikipuiselta unohdetaan tutkia limapussit eli bursat. Limapussin tulehduksia syntyy yleensä helposti keski-ikäisille urheilijoille ja heikkolihaksisille naisille. Limapussin tulehduksessa muodostuu limapussin sisään nestettä. Sen vuoksi paine nousee ja laajentaa limapussia, josta tulee tunnettu kivulias tila. Kipu voi olla kovaa tai säteillä laajemmalle alueelle. Joskus voi tulla polven pettämisen tunnettakin. Tulehduksen yleensä aiheuttaa liiallinen hankaus , mutta joskus voi olla bakteerinkin aiheuttama tulehdus.
Anserina bursiitti on hyvin tavallinen löydös polven sisäpuolen kivuissa. Yleisemmin esiintyy keski-ikäisillä naisilla. Juoksijoilla ja uimareilla esiintyy useammin limapussin tulehdusta kyseisellä alueella. Kipu tuntuu polven sisäpuolella ja hiukan edessä tavallisemmin. Oireena on kipu polven sisäsivulla ja painelu arkuus samalla alueella. Kipu voi hävitä levossa mutta palaa rasituksessa. Rasituksen jälkeen seuraava aamu voi olla kipein. Kipu voi säteillä nivelrakoon jolloin luullaan herkästi nivelkivuiksi. Kipu voi säteillä reiden taakse myöskin sijaintinsa vuoksi.
Tulehtumista tavallisemmin aiheuttaa kova rasitus esim. juostessa. Polven painuminen sisäänpäin, lattajalka, ylipronaatio ja säären sisäkierto. Liiallinen mäkijuoksu, huono juoksupaikka, liian paljon kilometrejä. Liian vähän lepoa rasitukseen nähden. Liian kireät reiden takaosan lihakset ja näiden rasitus. Myös heikot pakaran lihakset voivat lisätä painetta polven sisäsivulle. Myös erilaisten kalvorakenteiden kiristyminen sääressä ja reidessä voi johtaa limapussin ärtymiseen.
Erotusdiagnostisesti huomioitava polviartroosi, alaraajojen ja jalkaterän anatomiset virheet, limapussin ylimenevien jänteiden tulehdus, nivelkierukan vaivat, sivusiteiden vauriot, iskut polveen kyseiselle alueelle. Usein on vaikea erotella toisistaan näitä kipuja. Kokenut lääkäri, osteopaatti tai lisäkoulutuksen saanut fysioterapeutti osaavat tarvittavan erotusdiaknostiikan. Lisäkuvantaminen helpottaa vaivan varmistumista. Ultraääni- tai magneettikuva voi paljastaa myöskin kyseisen limapussi tulehduksen.
Itsehoitona rasituksen välttäminen, juoksumatkan lyhentäminen, kireiden alueiden venyttely, kylmän käyttö kipualueella.
Hoitolaitoksessa voidaan tehdä tarkempi alaraajojen virheasentojen kartoitus. Lihaskireyksien ja heikkouksien tutkiminen ja erilaisten kalvorakenteiden venytys. Ohjata asiakasta oikein venyttelemään ja vahvistamaan heikkoja lihaksi. Erilaiset sähkökipuhoidot antavat hyvän hoitovasteen myös tutkimustenkin mukaan. Myös eri valojen taajuudet lievittävät kipua hyvin myös tutkimusten mukaan. Akupunktio myöskin antaa oikein annettuna hyvän hoitovasteen.
Nilkan ulkopuolinen kipu
Nilkan ulkopuolen nyrjähdys
Nilkan ulkosyrjän nivelsiteiden” nyrjähdys” on hyvin tyypillinen kivun aiheuttaja. Lievemmissä vammoissa nilkan ulkosyrjään tulee kipua ”nyrjähdyksen” seurauksena. Nilkan nivelsiteisiin tulee lievää venytys vamma. Pahimmillaan sieltä voi revetä nivelsiteet poikki kokonaan. Tällöin tulee nilkan ulkosyrjään turvotusta ja mustelma pohjeluun alapäähän tai koko ulkosivulle. Samalla voi tulla pohjeluun kärkeen murtuma. Samoin usein murtuman seurauksena voi tulla pohjeluun ja sääriluun alapään rustoliitoksen repeämä.
Nilkan ulkosyrjän nivelsiteistä yleisemmin vaurioituu kanta- pohjeluuside(FC lig.). Nivelside vamma voi tapahtuu osittain tai kokonaan nilkan taipuessa äkillisesti sisäänpäin. Vamma voi tulla esim. kuoppaan astumisen yhteydessä. Kipua tuntuu paikallisesti pohjeluun alapään alta. Nilkka sisäänpäin taivuttaessa kipu lisääntyy. Myös jalkaterän sisä - ja ulkokierto voi lisätä kipua. Nilkka aristaa kävellessä. Varisinkin epätasainen maasto antaa kiputuntemuksia nilkan asennon muutoksissa.
Nilkan nyrjähtäessä sisäänpäin ja samalla jalkaterä kääntyy sisään voi revähtää tai revetä etummainen pohje- telaluusidos (FTA lig.). Kipu tuntuu pohjeluun alapään seudussa myös ja hiukan etupuolella pohjeluun kärkeä. Alueelle voi tulla turvotusta ja mustelmaa. Alue aristaa ja nilkan liikkeet antavat kipua. Nilkka voi tuntua löysälle. Kävellessä epätasaisella alustalla kipu voi tuntuu selvästi. Jalkaterän aktiivinen ja passiivinen sisäkierto antaa kipua. Joskus pohjeluun kärki saattaa murtua irti, jos nivelsiteet ei katkea. Hoitona on silloin kirurginen toimenpide.
Akuutissa tilanteessa epäiltäessä nivelsidevammaa kannatta käyttää välittömästi nilkan kohoasentoa, kylmää ja puristusta ehkäisemään verenvuota ja turvotusta. Kotona voi koitta käyttää kylmägeeliä ja kipua lievittäviä särkylääkkeitä. Kylmän käyttö vähentää alkuvaiheessa hyvin kipua. Pahemmissa turvotuksissa ja kivuissa käännytään lääkärin puoleen.
Hoitona yleensä käytetään lepoa ja liikutaan kivun sallimissa rajoissa. Pitkittyneessä kiputiloissa ja turvotuksissa kannattaa tutkituttaa nilkan alue tarkemmin ja hoidattaa asiantuntijalla.
Hoitolaitoksen keinoina on vähentää kipua ja turvotusta eri fysikaalisten hoitokeinojen avulla. Lisäksi kudosten paranemista voidaan nopeutta eri hoitotoimenpiteillä. Nivelsiteiden leikkausten jälkeinen kuntoutus on tärkeää paranemisen ja aineenvaihdunnan palauttamiseksi. Näistä hoitokeinoista löytyy useita tutkimuksia maailmalta. Sähkön, laserin ja ultraäänen käytöstä löytyy selvää näyttöä oikein käytettynä. Arpeutumisalueen käsittelystä on usein hyötyä arpikudoksen joustavuuden parantamiseksi. Kiinnittyneet kalvot ympärillä oleviin rakenteisiin voi aiheuttaa helposti toiminnan häiriötä nilkan ja koko jalan toiminnassa.
Nilkan ulkosyrjän nivelsiteiden” nyrjähdys” on hyvin tyypillinen kivun aiheuttaja. Lievemmissä vammoissa nilkan ulkosyrjään tulee kipua ”nyrjähdyksen” seurauksena. Nilkan nivelsiteisiin tulee lievää venytys vamma. Pahimmillaan sieltä voi revetä nivelsiteet poikki kokonaan. Tällöin tulee nilkan ulkosyrjään turvotusta ja mustelma pohjeluun alapäähän tai koko ulkosivulle. Samalla voi tulla pohjeluun kärkeen murtuma. Samoin usein murtuman seurauksena voi tulla pohjeluun ja sääriluun alapään rustoliitoksen repeämä.
Nilkan ulkosyrjän nivelsiteistä yleisemmin vaurioituu kanta- pohjeluuside(FC lig.). Nivelside vamma voi tapahtuu osittain tai kokonaan nilkan taipuessa äkillisesti sisäänpäin. Vamma voi tulla esim. kuoppaan astumisen yhteydessä. Kipua tuntuu paikallisesti pohjeluun alapään alta. Nilkka sisäänpäin taivuttaessa kipu lisääntyy. Myös jalkaterän sisä - ja ulkokierto voi lisätä kipua. Nilkka aristaa kävellessä. Varisinkin epätasainen maasto antaa kiputuntemuksia nilkan asennon muutoksissa.
Nilkan nyrjähtäessä sisäänpäin ja samalla jalkaterä kääntyy sisään voi revähtää tai revetä etummainen pohje- telaluusidos (FTA lig.). Kipu tuntuu pohjeluun alapään seudussa myös ja hiukan etupuolella pohjeluun kärkeä. Alueelle voi tulla turvotusta ja mustelmaa. Alue aristaa ja nilkan liikkeet antavat kipua. Nilkka voi tuntua löysälle. Kävellessä epätasaisella alustalla kipu voi tuntuu selvästi. Jalkaterän aktiivinen ja passiivinen sisäkierto antaa kipua. Joskus pohjeluun kärki saattaa murtua irti, jos nivelsiteet ei katkea. Hoitona on silloin kirurginen toimenpide.
Akuutissa tilanteessa epäiltäessä nivelsidevammaa kannatta käyttää välittömästi nilkan kohoasentoa, kylmää ja puristusta ehkäisemään verenvuota ja turvotusta. Kotona voi koitta käyttää kylmägeeliä ja kipua lievittäviä särkylääkkeitä. Kylmän käyttö vähentää alkuvaiheessa hyvin kipua. Pahemmissa turvotuksissa ja kivuissa käännytään lääkärin puoleen.
Hoitona yleensä käytetään lepoa ja liikutaan kivun sallimissa rajoissa. Pitkittyneessä kiputiloissa ja turvotuksissa kannattaa tutkituttaa nilkan alue tarkemmin ja hoidattaa asiantuntijalla.
Hoitolaitoksen keinoina on vähentää kipua ja turvotusta eri fysikaalisten hoitokeinojen avulla. Lisäksi kudosten paranemista voidaan nopeutta eri hoitotoimenpiteillä. Nivelsiteiden leikkausten jälkeinen kuntoutus on tärkeää paranemisen ja aineenvaihdunnan palauttamiseksi. Näistä hoitokeinoista löytyy useita tutkimuksia maailmalta. Sähkön, laserin ja ultraäänen käytöstä löytyy selvää näyttöä oikein käytettynä. Arpeutumisalueen käsittelystä on usein hyötyä arpikudoksen joustavuuden parantamiseksi. Kiinnittyneet kalvot ympärillä oleviin rakenteisiin voi aiheuttaa helposti toiminnan häiriötä nilkan ja koko jalan toiminnassa.
Kantapään kivut
Kantapään kivut
Vastaanotollemme tulee usein kantapääkivusta kärsivä asiakas. Meidän kantapää joutuu ottamaan paljon kuormaa kävellessä ja juostessa. Kantapään alue kipeytyykin helposti rasituksessa. Liian hyvin muotoiltu kenkä kantapäästä saattaa aiheuttaa kantapään kivun sisäreunalta tai kantapään alta. Kipu voi olla terävää, kuumottavaa ja jomottavaa. Usein liikkeelle lähtiessä on voimakkain kipu. Pahemmissa tilanteissä voi olla päkiän alla tunnottomuutta tai tunnetta, että sukka on rytyssä.
Hermokipu
Kantapään kivun voi aiheuttaa kantahermon haaran ärtyminen tai kantapään sisäsivulla olevan kanavan kautta (tarsaalitunneli) kulkevan hermon ärtyminen. Tämän kivun aiheuttaja usein sekoitetaan kantaluupiikkiin. Kummassakin kipu on tyypillisesti samalla alueella. Hermon ärtymistä on useimmin naisilla. Erotukseksi pitää tutkia kantakalvon kiinnittyminen kantaluuhun ja onko sen kiinnitys ärtynyt. Samoin kantapään rasvapatjakin voi olla kivun syynä. Kivun aiheuttaja on helppo tutkia kliinisesti provokaatio testeillä. Jos ei tutkita kunnolla päädytään syyksi ”kantaluupiikkiin”. Hyvin kuppimainen pohjallinen on vain pahentamassa kipua. Ärtynyt hermo kantapäässä antaa kipua kantapäällä kävellessä, mutta päkiällä kävely ei tuottaa kipu. Vastaavasti kantaluupiikin ollessa kyseessä tilanne on toisinpäin. Kortisoni injektiosta on hyötyä, jos se laitetaan kyseiselle alueelle ei siis kantaluupiikin alueelle.
Yleensä kotikonstein hermoärsytystä on hankala hoitaa kantapäässä. Voi kokeilla rasituksen vähentämistä, kylmää kantapään sisäsivulle tai kipugeelejä. Myös jalkineen vaihto tasapohjaisempaan, jolloin painetta jää vähemmälle hermolle.
Meillä on useitakin tehokkaita hoitokeinoja käytettävissä. Hoitoina voi käyttää akupunktiota, sähköä, laseria tai ultraääntä taikka vaikeissa kivuissa useiden hoitojen yhdistelmää.
Kantaluupiikki
Kantaluuhun etuosaan kiinnittyy lihaksia ja kalvoja, jotka rasituksessa voivat ärsyttää kiinnittymisalueen kantaluun etuosassa. Röngtenkuvassa voi näkyä selvää kalkilisää kantaluun etuosassa kiinnittymisalueella. Vaikka kuvassa voi näkyä muutoksia ei se takaa, että kivun aiheuttaja on kyseinen alue. Hitaasti tulevat muutokset ovat vain lievästi tai ei ollenkaan kipeä. Ärhäkkä kantaluupiikki voi hyvin muistuttaa edellä mainittua hermokipua. Erotukseksi on tutkittava ja poissulettava hermon aiheuttama kipu. Kantaluupiikissä ei koskaan tule hermoperäisiä oireita, kuten tuntomuutoksia päkiässä. Kortisonipiikki kiinnittymisalueelle voi helpottaa kipua.
Kotihoitokeinoina rasituksen vähentäminen , kylmän tai kipugeelin laittaminen kantapään alle. Välttää korkeita korkoja kengissä.
Hoitolaitoksen hoitomahdollisuudet ovat hyvät useita hoitokeinoja käyttäen. Pohjallinen auttaa yleensä huonosti, koska jalkaa joutuu käyttämään eikä saada kunnolla lihaksien ja kalvojen voimia pois. Pahimmillaan voidaan saada hermon ärtyminen aikaiseksi pohjallisella.
Jalkapohjan käsittely kalvojen osalta ja nilkan alueelta auttaa yleensä erittäin hyvin
Vastaanotollemme tulee usein kantapääkivusta kärsivä asiakas. Meidän kantapää joutuu ottamaan paljon kuormaa kävellessä ja juostessa. Kantapään alue kipeytyykin helposti rasituksessa. Liian hyvin muotoiltu kenkä kantapäästä saattaa aiheuttaa kantapään kivun sisäreunalta tai kantapään alta. Kipu voi olla terävää, kuumottavaa ja jomottavaa. Usein liikkeelle lähtiessä on voimakkain kipu. Pahemmissa tilanteissä voi olla päkiän alla tunnottomuutta tai tunnetta, että sukka on rytyssä.
Hermokipu
Kantapään kivun voi aiheuttaa kantahermon haaran ärtyminen tai kantapään sisäsivulla olevan kanavan kautta (tarsaalitunneli) kulkevan hermon ärtyminen. Tämän kivun aiheuttaja usein sekoitetaan kantaluupiikkiin. Kummassakin kipu on tyypillisesti samalla alueella. Hermon ärtymistä on useimmin naisilla. Erotukseksi pitää tutkia kantakalvon kiinnittyminen kantaluuhun ja onko sen kiinnitys ärtynyt. Samoin kantapään rasvapatjakin voi olla kivun syynä. Kivun aiheuttaja on helppo tutkia kliinisesti provokaatio testeillä. Jos ei tutkita kunnolla päädytään syyksi ”kantaluupiikkiin”. Hyvin kuppimainen pohjallinen on vain pahentamassa kipua. Ärtynyt hermo kantapäässä antaa kipua kantapäällä kävellessä, mutta päkiällä kävely ei tuottaa kipu. Vastaavasti kantaluupiikin ollessa kyseessä tilanne on toisinpäin. Kortisoni injektiosta on hyötyä, jos se laitetaan kyseiselle alueelle ei siis kantaluupiikin alueelle.
Yleensä kotikonstein hermoärsytystä on hankala hoitaa kantapäässä. Voi kokeilla rasituksen vähentämistä, kylmää kantapään sisäsivulle tai kipugeelejä. Myös jalkineen vaihto tasapohjaisempaan, jolloin painetta jää vähemmälle hermolle.
Meillä on useitakin tehokkaita hoitokeinoja käytettävissä. Hoitoina voi käyttää akupunktiota, sähköä, laseria tai ultraääntä taikka vaikeissa kivuissa useiden hoitojen yhdistelmää.
Kantaluupiikki
Kantaluuhun etuosaan kiinnittyy lihaksia ja kalvoja, jotka rasituksessa voivat ärsyttää kiinnittymisalueen kantaluun etuosassa. Röngtenkuvassa voi näkyä selvää kalkilisää kantaluun etuosassa kiinnittymisalueella. Vaikka kuvassa voi näkyä muutoksia ei se takaa, että kivun aiheuttaja on kyseinen alue. Hitaasti tulevat muutokset ovat vain lievästi tai ei ollenkaan kipeä. Ärhäkkä kantaluupiikki voi hyvin muistuttaa edellä mainittua hermokipua. Erotukseksi on tutkittava ja poissulettava hermon aiheuttama kipu. Kantaluupiikissä ei koskaan tule hermoperäisiä oireita, kuten tuntomuutoksia päkiässä. Kortisonipiikki kiinnittymisalueelle voi helpottaa kipua.
Kotihoitokeinoina rasituksen vähentäminen , kylmän tai kipugeelin laittaminen kantapään alle. Välttää korkeita korkoja kengissä.
Hoitolaitoksen hoitomahdollisuudet ovat hyvät useita hoitokeinoja käyttäen. Pohjallinen auttaa yleensä huonosti, koska jalkaa joutuu käyttämään eikä saada kunnolla lihaksien ja kalvojen voimia pois. Pahimmillaan voidaan saada hermon ärtyminen aikaiseksi pohjallisella.
Jalkapohjan käsittely kalvojen osalta ja nilkan alueelta auttaa yleensä erittäin hyvin
Nilkan kivut
Nilkan kivut
Nilkan alueella on useita kivun aiheuttajia. Kipuja voivat aiheuttaa hermot, rustopinnat, jänteet, limapussit, nivelsiteet, murtumat tela- ,sääri- ja pohjeluussa, rustoliitos, lihakset, ym… Nilkan rakenne on hyvin monimutkainen, joten siihen mahtuu siksi erilaisia kipujen aiheuttajaa.
Akillesjänteen kipu
Urheilijoilla ja kuntoilijoilla esiintyy eniten akillesjännevaivoja. Tyypillisiä lajeja ovat esim. juoksu, hyppylajit ja tennis. Akillesjänteen tulehduksessa on vaikeaa päättää onko tulehdus jännekudoksessa itsessään vai ympäristökudoksissa tai molemmissa. Kliinisesti ne on vaikeampi erottaa toisistaan. Akillesjänne vaiva voi uusiutua herkästi uudelleen ja on helposti kroonistuva vaiva.
Kipu tuntuu selvästi yleensä 3-5 cm kantaluusta ylöspäin. Kipu voi tuntua myös pohkeen alueella. Askellus voi olla lyhentynyt kivun takia. Tämä kohta tuntuu noin 90 % tapauksista aralta myös jännettä puristeltaessa. Liikkeelle lähtiessä ja kuormitusta lisättäessä tuntuu kipua kyseiselle alueelle sekä pohkeessa. Jänteessä voi tuntua turvotusta tai jopa jänteen paksuuntumista. Kantaluusta ylös 3-5 cm, tämä alue on jänteessä heikommin verisuonitettu. Erotusdiagnostiikka on huomioitava muista vaivoista.
Akillesjänteen tulehdus voi johtua yhdestä tai useasta syystä. Harjoittelun määrä liian suuri tai nopeasti lisätty määrä. Liian pitkät matkat ja liian suuri teho. Hetkellisesti voimakkaat suoritteet kuten hypyt, mäkijuoksu. Varsin yksipuolinen harjoittelu ja lihashuollon välttäminen. Kovalla alustalla juokseminen, väsyminen ja huono juoksu- tai hyppytekniikka. Huonot jalkineet. Väärin suunniteltu harjoitusohjelma voi olla myöskin syynä. Lisäksi on lukuisia rakenteellisia syitä kuten lihasten heikkous ja niiden kireys, jalkaterän huono toiminta, nilkan instabiliteetti eli löysä nilkka. Verisuonituksen heikkoudella ja autonomisen hermoston säätelymekanismin häiriöt verisuonituksessa. Hermoston hidastunut toiminta tai vajavuus. Jalkaterän virheasennot ja ylipronaatio lisäävät myöskin alttiutta akillesjännetulehdusta. Jalkaterän, nilkan, polven ja lantion biomekaaniset toimintahäiriöt voivat aiheuttaa rasituksessa myös jänteen ongelmia
.
Itsehoitona voi kokeilla kylmähoitoja kipualuelle, pohkeen lihasten venyttely ja jalkapohjan venyttely sekä oikeanlainen harjoittelu. Lepo on myös yksi hyvä hoitokeino.
Hoitolaitoksen keinoina on rakenteellisten toimintahäiriöiden hoitaminen ja korjaaminen, lihasten ja kalvorakenteiden venyttely ja palauttaa jalkaterän toiminta normaaliksi. Ohjata oikeaan harjoitteluun. Lisäksi voidaan lisätä eri hoidoilla aineenvaihduntaa kyseisellä alueella ja vähentää tulehdusta fysikaalisilla hoidoilla (sähköt, US, laser , akupunktio ym.) Tarkka syiden tutkiminen akillesjänteen tulehduksessa on paras takuu hyvän hoidon saamiseksi.
Nilkan alueella on useita kivun aiheuttajia. Kipuja voivat aiheuttaa hermot, rustopinnat, jänteet, limapussit, nivelsiteet, murtumat tela- ,sääri- ja pohjeluussa, rustoliitos, lihakset, ym… Nilkan rakenne on hyvin monimutkainen, joten siihen mahtuu siksi erilaisia kipujen aiheuttajaa.
Akillesjänteen kipu
Urheilijoilla ja kuntoilijoilla esiintyy eniten akillesjännevaivoja. Tyypillisiä lajeja ovat esim. juoksu, hyppylajit ja tennis. Akillesjänteen tulehduksessa on vaikeaa päättää onko tulehdus jännekudoksessa itsessään vai ympäristökudoksissa tai molemmissa. Kliinisesti ne on vaikeampi erottaa toisistaan. Akillesjänne vaiva voi uusiutua herkästi uudelleen ja on helposti kroonistuva vaiva.
Kipu tuntuu selvästi yleensä 3-5 cm kantaluusta ylöspäin. Kipu voi tuntua myös pohkeen alueella. Askellus voi olla lyhentynyt kivun takia. Tämä kohta tuntuu noin 90 % tapauksista aralta myös jännettä puristeltaessa. Liikkeelle lähtiessä ja kuormitusta lisättäessä tuntuu kipua kyseiselle alueelle sekä pohkeessa. Jänteessä voi tuntua turvotusta tai jopa jänteen paksuuntumista. Kantaluusta ylös 3-5 cm, tämä alue on jänteessä heikommin verisuonitettu. Erotusdiagnostiikka on huomioitava muista vaivoista.
Akillesjänteen tulehdus voi johtua yhdestä tai useasta syystä. Harjoittelun määrä liian suuri tai nopeasti lisätty määrä. Liian pitkät matkat ja liian suuri teho. Hetkellisesti voimakkaat suoritteet kuten hypyt, mäkijuoksu. Varsin yksipuolinen harjoittelu ja lihashuollon välttäminen. Kovalla alustalla juokseminen, väsyminen ja huono juoksu- tai hyppytekniikka. Huonot jalkineet. Väärin suunniteltu harjoitusohjelma voi olla myöskin syynä. Lisäksi on lukuisia rakenteellisia syitä kuten lihasten heikkous ja niiden kireys, jalkaterän huono toiminta, nilkan instabiliteetti eli löysä nilkka. Verisuonituksen heikkoudella ja autonomisen hermoston säätelymekanismin häiriöt verisuonituksessa. Hermoston hidastunut toiminta tai vajavuus. Jalkaterän virheasennot ja ylipronaatio lisäävät myöskin alttiutta akillesjännetulehdusta. Jalkaterän, nilkan, polven ja lantion biomekaaniset toimintahäiriöt voivat aiheuttaa rasituksessa myös jänteen ongelmia
.
Itsehoitona voi kokeilla kylmähoitoja kipualuelle, pohkeen lihasten venyttely ja jalkapohjan venyttely sekä oikeanlainen harjoittelu. Lepo on myös yksi hyvä hoitokeino.
Hoitolaitoksen keinoina on rakenteellisten toimintahäiriöiden hoitaminen ja korjaaminen, lihasten ja kalvorakenteiden venyttely ja palauttaa jalkaterän toiminta normaaliksi. Ohjata oikeaan harjoitteluun. Lisäksi voidaan lisätä eri hoidoilla aineenvaihduntaa kyseisellä alueella ja vähentää tulehdusta fysikaalisilla hoidoilla (sähköt, US, laser , akupunktio ym.) Tarkka syiden tutkiminen akillesjänteen tulehduksessa on paras takuu hyvän hoidon saamiseksi.
Jalkaterän kivut
Jalkaterän kivut
Jalkaterä koostuu 26 luusta ja 33 nivelestä Tämä herkkä rakenne kantaa koko kehon painoa, ja sen toimintaa säätelevät lukuisat lihakset, jänteet ja hermot. Jalkaterät ovatkin toiminnaltaan voiman siirtämisessä tärkeässä asemassa. Molemmista suunnista tulevat voimat kohtaavat ensimmäisenä jalkaterässä. Siksi jalkaterään kohdistuu juoksussa tai hypyissä suuriakin hetkellisiä voimia.
Jalkaterän yleisempiä kipujen aiheuttajia
Jalkaterän ja päkiän ongelmat ilmenevät yleensä kipuina. Joskus puutumisena tai puutumisen tunteena, kramppeina, terävinä tai polttavina kipuina. Jalkojen kylmääminen on lievempi vaiva joillakin. Kivut ilmenevät kävellessä, juostessa tai pahimmillaan levossakin. Kipuja voi aiheuttaa hermoston ärtyminen, nivelmuutokset, lihaksisto, jalkapohjan kalvon tulehdus ja erilaiset rasitus- tai rappeumamuutokset jalkaterässä. Toki on lukuisia muitakin kivun aiheuttajia.
Hermokivut ovat varsin yleisiä jalkaterän kipujen aiheuttajina. Näitä kipuja sekoitetaan usein kantaluupiikin aiheuttamiksi tai jalkapohjan kalvon tulehdukseksi. Eikä ihan turhaan, sillä hermon tulehdus vaikuttaa jalkaterän aineenvaihduntaan, jolloin näiden alueiden aineenvaihdunta muuttuu heikommaksi. Kipu voi olla laaja-alaista, rasitus pahentaa, aamulla usein ärhäkkäämpi ja tulee liikkeellelähtö kipua. Kipu paikallistuu usein päkiään tai varpaisiin. Joskus hermokipusäteilyä voi tuntua alaselässä asti vaikka kivun aiheuttaja on jalkaterässä. Voi olla tunne, että sukka on rypyssä tai pahemmissa tapauksissa voi olla hermon alueella tuntopuutoksia päkiässä tai varpaissa. Erotukseksi pitää tutkia myös muut rakenteet, jotka voi aiheuttaa kipuja päkiään ja jalkaterän alueeseen. Ärtynyt jalkapohjan hermo näkyy usein huonosti magneettikuvassa tai ultraäänitutkimuksessa, varsinkin alkuvaiheessa hermossa ei ole paksuuntumista tai tuntopuutoksia. Kliininen tutkiminen onkin hyvin suoritettuna kohtuullisen hyvä kivun syyn selvittäjä. ENMG eli hermoratatutkimus antaa varmuutta vaivan paikallistamiseen edenneissä hermovaivoissa. Hermokipujen hoidoissa onkin kivun alueelta vähennettävä kuormitusta. Kengässä matalat korot ja liikkumatilaa jalkaterälle.
Ärtynyttä tai vajaatoimintaista hermo voidaan hoitaa hyvin sähköhoidoilla ja yhdistettynä sähkö-laser hoitoon. Näistä hoitomuodoista ja tehosta löytyy tutkittua tietoa Suomesta ja ulkomailta. Jotkut hyötyvät kortisoni injektiosta ja joskus voi joutua turvautumaan leikkaushoitoonkin. Yleensä kannattaa kokeilla kuitenkin muita hoitokeinoja. Jos hoidoista ei hyötyä kipuun, silloin joutuu harkitsemaan leikkausta hermon vapauttamiseksi.
Kotihoitona rasituksen välttämistä, matalakantaiset kengät, voi kokeilla kylmähoitoa, erilaisia kipugeelejä ja tulehduskipulääkkeitä.
Artroosimuutokset eli nivelkulumat ovat varsin yleinen kivun aiheuttaja iäkkäämmillä ihmisillä. Yleinen paikka on ukkovarpaan tyvinivelen artroosi, joka voi näkyä ulkoisesti myös ”liikavarpaana”. Syy yleensä on rasitus yhdistettynä liialliseen kuormitukseen ja väärään jalkaterän toiminnan kanssa. Kipu paikallistuu ukkovarpaan tyveen ja vaikeuttaa kävelyä. Rasitus yleensä pahentaa kipua. Hoidoissa huomioitava hermon ärsytys päkiän alla ja muut hermon säteilykivut kyseiselle alueelle. Joskus ukkovarpaan lyhyet koukistajat antavat kipua samalle alueelle. Joskus kipua voi aiheuttaa limapussin tulehdus ukkovarpaan päkiän kohdalla. Myös kihdin mahdollisuus on huomioitava ja poissuljettava. Myös muihin niveliin jalkaterässä voi tulla nivelmuutoksia, jotka voi aiheuttaa kipuilua. Kaikki mahdolliset kivun aiheuttajat pitää siis tutkia parhaan hoitotuloksen saavuttamiseksi. Nivelien muutokset näkyvät rgt kuvissa yleensä hyvin. Alkavat tulehdukset näkyvät paremmin magneettikuvissa nesteisenä turvotuksina esimerkiksi. Nivelkipuja voidaan hoitaa tehokkaasti osteopatialla, sähköillä ja eri valon aallon pituuksilla (laser) hoidoilla. Akupunktiolla myös saadaan kohtalainen tai hyvä kivunlievitys.
Kotihoitona kylmähoito, rasituksen välttäminen, kunnolliset jalkineet ja tulehduskipulääkkeitä voi kokeilla.
Jalkaterän nivelien liikehäiriöt
Nivelien liikehäiriöt jalkaterässä voivat aiheuttaa myös teräviä puukkomaisia kipuja. Nivelen liike on jostain syystä rajoittunut eikä se näy missään kuvantamismenetelmässä. Kokeneen osteopaatin jalkaterän tutkiminen onkin ensiarvoisen tärkeä nivelen liikehäiriön löytämiseksi jos jalkaterän kivut eivät selity millään muulla keinoin. Huonosti toimiva jalkaterän nivelistö ei vaimenna yhtä tehokkaasti iskuja kuin hyvin toimiva jalkaterä. Kipuja voi aiheuttaa myös yliliikkuva nivel.
Hoito on nopeaa ja kivutonta nivelen mobilisointia tai nivelen manipulaatiohoito.
Rasitusmurtumat jalkapöydässä
Rasitusmurtumat ovat urheilijoilla yleisempiä vaivoja liiallisesta rasituksesta johtuen. Urheilijan harjoituksissa rasitusta ja voimaa nopeasti lisättäessä voi tulla luiseen rakenteeseen ns. rasitusmurtuma. Nimikin kertoo jo syyn. Rasitusmurtumaan vaikuttavat muutkin syyt, kuten epäsopivat kengät, jäykkä kaarijalka jonka jousto-ominaisuus on huono, nivelten huono liikkuvuus jalkaterässä, yli pronaatio, ylipaino ym. Pikkuhiljaa rasituksessa paheneva kipu jalkapöydässä onkin hoitoon tulon syy. Heti ei rgt -kuvissa näy rasitus murtuma. Yleensä kahdenviikon aikana alkaa muodostumaan kallusta, joka vasta näkyy rgt -kuvissa. Yleisin paikka on keskimmäisen jalkapöydän luun rasitusmurtuma johtuen sen jäykemmästä rakenteesta. Muissakin jalkapöydän luissa voi olla rasitusmurtuma.
Hoitona onkin siis rasituksen välttäminen, oikeiden jalkineiden löytäminen, jalkapöytään kohdistuvien virheellisten kuormituksien poistaminen, jalkapöydän nivelien liikkuvuuden normalisoiminen. Kipuja voidaan vähentää sähkökipuhoidoilla, sähkö-laserilla, akupunktiolla.
Kotihoitona rasituksen vähentäminen tai välttäminen, kylmähoito. Jalkineiden vaihto joustavampiin kenkiin.
Jalkaterän ja päkiän alueelta löytyy siis erilaisia sisäisiä ja ulkoisia kivun aiheuttajia. Tässä oli vain yleisimmästä päästä mainittuja kipujen aiheuttajia, joita tulee vastaanotolle hoitoon. Pohjallinen ei yleensä poista kivun aiheuttajaa mutta voi joskus helpottaa. Kipujen aiheuttajia voidaan hoitaa hyvin ja vain erittäin harvoin tarvitaan kalliita pohjallisia. Hyvin toimiva jalkaterä onkin yleensä kivuton.
Pitkittyneissä tai äkillisissä kiputiloissa on syytä käydä lääkärin juttusilla. Lääkäri arvioi onko ongelma lisätutkimuksen tarpeessa ja kaipaako jalka jatkotutkimuksia esim. murtumissa.
Seuraava kipuaihe on nilkan alueen kivut.
Jalkaterä koostuu 26 luusta ja 33 nivelestä Tämä herkkä rakenne kantaa koko kehon painoa, ja sen toimintaa säätelevät lukuisat lihakset, jänteet ja hermot. Jalkaterät ovatkin toiminnaltaan voiman siirtämisessä tärkeässä asemassa. Molemmista suunnista tulevat voimat kohtaavat ensimmäisenä jalkaterässä. Siksi jalkaterään kohdistuu juoksussa tai hypyissä suuriakin hetkellisiä voimia.
Jalkaterän yleisempiä kipujen aiheuttajia
Jalkaterän ja päkiän ongelmat ilmenevät yleensä kipuina. Joskus puutumisena tai puutumisen tunteena, kramppeina, terävinä tai polttavina kipuina. Jalkojen kylmääminen on lievempi vaiva joillakin. Kivut ilmenevät kävellessä, juostessa tai pahimmillaan levossakin. Kipuja voi aiheuttaa hermoston ärtyminen, nivelmuutokset, lihaksisto, jalkapohjan kalvon tulehdus ja erilaiset rasitus- tai rappeumamuutokset jalkaterässä. Toki on lukuisia muitakin kivun aiheuttajia.
Hermokivut ovat varsin yleisiä jalkaterän kipujen aiheuttajina. Näitä kipuja sekoitetaan usein kantaluupiikin aiheuttamiksi tai jalkapohjan kalvon tulehdukseksi. Eikä ihan turhaan, sillä hermon tulehdus vaikuttaa jalkaterän aineenvaihduntaan, jolloin näiden alueiden aineenvaihdunta muuttuu heikommaksi. Kipu voi olla laaja-alaista, rasitus pahentaa, aamulla usein ärhäkkäämpi ja tulee liikkeellelähtö kipua. Kipu paikallistuu usein päkiään tai varpaisiin. Joskus hermokipusäteilyä voi tuntua alaselässä asti vaikka kivun aiheuttaja on jalkaterässä. Voi olla tunne, että sukka on rypyssä tai pahemmissa tapauksissa voi olla hermon alueella tuntopuutoksia päkiässä tai varpaissa. Erotukseksi pitää tutkia myös muut rakenteet, jotka voi aiheuttaa kipuja päkiään ja jalkaterän alueeseen. Ärtynyt jalkapohjan hermo näkyy usein huonosti magneettikuvassa tai ultraäänitutkimuksessa, varsinkin alkuvaiheessa hermossa ei ole paksuuntumista tai tuntopuutoksia. Kliininen tutkiminen onkin hyvin suoritettuna kohtuullisen hyvä kivun syyn selvittäjä. ENMG eli hermoratatutkimus antaa varmuutta vaivan paikallistamiseen edenneissä hermovaivoissa. Hermokipujen hoidoissa onkin kivun alueelta vähennettävä kuormitusta. Kengässä matalat korot ja liikkumatilaa jalkaterälle.
Ärtynyttä tai vajaatoimintaista hermo voidaan hoitaa hyvin sähköhoidoilla ja yhdistettynä sähkö-laser hoitoon. Näistä hoitomuodoista ja tehosta löytyy tutkittua tietoa Suomesta ja ulkomailta. Jotkut hyötyvät kortisoni injektiosta ja joskus voi joutua turvautumaan leikkaushoitoonkin. Yleensä kannattaa kokeilla kuitenkin muita hoitokeinoja. Jos hoidoista ei hyötyä kipuun, silloin joutuu harkitsemaan leikkausta hermon vapauttamiseksi.
Kotihoitona rasituksen välttämistä, matalakantaiset kengät, voi kokeilla kylmähoitoa, erilaisia kipugeelejä ja tulehduskipulääkkeitä.
Artroosimuutokset eli nivelkulumat ovat varsin yleinen kivun aiheuttaja iäkkäämmillä ihmisillä. Yleinen paikka on ukkovarpaan tyvinivelen artroosi, joka voi näkyä ulkoisesti myös ”liikavarpaana”. Syy yleensä on rasitus yhdistettynä liialliseen kuormitukseen ja väärään jalkaterän toiminnan kanssa. Kipu paikallistuu ukkovarpaan tyveen ja vaikeuttaa kävelyä. Rasitus yleensä pahentaa kipua. Hoidoissa huomioitava hermon ärsytys päkiän alla ja muut hermon säteilykivut kyseiselle alueelle. Joskus ukkovarpaan lyhyet koukistajat antavat kipua samalle alueelle. Joskus kipua voi aiheuttaa limapussin tulehdus ukkovarpaan päkiän kohdalla. Myös kihdin mahdollisuus on huomioitava ja poissuljettava. Myös muihin niveliin jalkaterässä voi tulla nivelmuutoksia, jotka voi aiheuttaa kipuilua. Kaikki mahdolliset kivun aiheuttajat pitää siis tutkia parhaan hoitotuloksen saavuttamiseksi. Nivelien muutokset näkyvät rgt kuvissa yleensä hyvin. Alkavat tulehdukset näkyvät paremmin magneettikuvissa nesteisenä turvotuksina esimerkiksi. Nivelkipuja voidaan hoitaa tehokkaasti osteopatialla, sähköillä ja eri valon aallon pituuksilla (laser) hoidoilla. Akupunktiolla myös saadaan kohtalainen tai hyvä kivunlievitys.
Kotihoitona kylmähoito, rasituksen välttäminen, kunnolliset jalkineet ja tulehduskipulääkkeitä voi kokeilla.
Jalkaterän nivelien liikehäiriöt
Nivelien liikehäiriöt jalkaterässä voivat aiheuttaa myös teräviä puukkomaisia kipuja. Nivelen liike on jostain syystä rajoittunut eikä se näy missään kuvantamismenetelmässä. Kokeneen osteopaatin jalkaterän tutkiminen onkin ensiarvoisen tärkeä nivelen liikehäiriön löytämiseksi jos jalkaterän kivut eivät selity millään muulla keinoin. Huonosti toimiva jalkaterän nivelistö ei vaimenna yhtä tehokkaasti iskuja kuin hyvin toimiva jalkaterä. Kipuja voi aiheuttaa myös yliliikkuva nivel.
Hoito on nopeaa ja kivutonta nivelen mobilisointia tai nivelen manipulaatiohoito.
Rasitusmurtumat jalkapöydässä
Rasitusmurtumat ovat urheilijoilla yleisempiä vaivoja liiallisesta rasituksesta johtuen. Urheilijan harjoituksissa rasitusta ja voimaa nopeasti lisättäessä voi tulla luiseen rakenteeseen ns. rasitusmurtuma. Nimikin kertoo jo syyn. Rasitusmurtumaan vaikuttavat muutkin syyt, kuten epäsopivat kengät, jäykkä kaarijalka jonka jousto-ominaisuus on huono, nivelten huono liikkuvuus jalkaterässä, yli pronaatio, ylipaino ym. Pikkuhiljaa rasituksessa paheneva kipu jalkapöydässä onkin hoitoon tulon syy. Heti ei rgt -kuvissa näy rasitus murtuma. Yleensä kahdenviikon aikana alkaa muodostumaan kallusta, joka vasta näkyy rgt -kuvissa. Yleisin paikka on keskimmäisen jalkapöydän luun rasitusmurtuma johtuen sen jäykemmästä rakenteesta. Muissakin jalkapöydän luissa voi olla rasitusmurtuma.
Hoitona onkin siis rasituksen välttäminen, oikeiden jalkineiden löytäminen, jalkapöytään kohdistuvien virheellisten kuormituksien poistaminen, jalkapöydän nivelien liikkuvuuden normalisoiminen. Kipuja voidaan vähentää sähkökipuhoidoilla, sähkö-laserilla, akupunktiolla.
Kotihoitona rasituksen vähentäminen tai välttäminen, kylmähoito. Jalkineiden vaihto joustavampiin kenkiin.
Jalkaterän ja päkiän alueelta löytyy siis erilaisia sisäisiä ja ulkoisia kivun aiheuttajia. Tässä oli vain yleisimmästä päästä mainittuja kipujen aiheuttajia, joita tulee vastaanotolle hoitoon. Pohjallinen ei yleensä poista kivun aiheuttajaa mutta voi joskus helpottaa. Kipujen aiheuttajia voidaan hoitaa hyvin ja vain erittäin harvoin tarvitaan kalliita pohjallisia. Hyvin toimiva jalkaterä onkin yleensä kivuton.
Pitkittyneissä tai äkillisissä kiputiloissa on syytä käydä lääkärin juttusilla. Lääkäri arvioi onko ongelma lisätutkimuksen tarpeessa ja kaipaako jalka jatkotutkimuksia esim. murtumissa.
Seuraava kipuaihe on nilkan alueen kivut.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)